Perjantai, 10.7.2020 
Saimi, Saima
Urheilu

Itähelsinkiläisen lähiön joukkue oli jalkapalloliigan porteilla syksyllä 1986: "Uskon, että jos se veto olisi mennyt sisään, KontU olisi noussut"

  • STT
Oli 18. lokakuuta 1986, aurinkoinen ja ajankohtaan nähden lämmin syyspäivä, alkuiltapäivästä kymmenen astetta. Jo aamupäivällä Helsingin Kontulan ostoskeskuksesta urheilukentälle johtava kävelytie täyttyi väestä, joka halusi nähdä itähelsinkiläisen lähiön jalkapallojoukkueen Kontulan Urheilijoiden (KontU) historian tärkeimmän pelin.

KontU karsi noususta jalkapalloilun SM-sarjaan, nykyisen Veikkausliigan edeltäjään. Kahden ottelun yhteistuloksena ratkaistavassa karsinnassa oli vastassa Kemin Palloseura, joka taisteli pääsarjasta putoamista vastaan.

Jusleniuksen tilan entiselle pellolle kahdeksan vuotta aiemmin avatulle urheilukentälle saapuivat myös pääministeri Kalevi Sorsa, hänen poliittinen sihteerinsä Antti Kalliomäki ja Uudenmaan maaherra Jacob Söderman.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Jacob Söderman: "Ajatus oli, että uusissa kaupunginosissa on uutta väkeä ja ne olivat aliarvostettuja, niistä puhuttiin vähättelevästi. Minulla oli idea, että peli saisi julkisuutta meidän myötämme. Siellä ei ollut kunnollista katsomoa, vaan istuimme katoksen alla aivan kentän laidalla."

Mikko Salasuo, katsoja: "Pikkujamppana joka asui Kontulassa ja pelasi KontUssa, se oli kaiken keskiössä oleva tapahtuma. Sen kummallisuutta ei ehkä osannut silloin tajuta. Ei pienet kundit miettineet, että mennäänkö peliin, vaan mennäänkö tuntia vai kahta ennen. Se oli minun lapsuuteni futiksen suurimpia tapahtumia."

Eräs Antti Muurinen ja upea ryhmä

KontU oli perustettu 1967, jolloin asuinalue oli vielä rakenteilla, eikä Kontula ollut vielä suomalainen lähiön synonyymi niin hyvässä kuin pahassa. KontUn nousukiito oli alkanut 1980, kun edustusjoukkueeseen siirtyi jäähdyttelemään 26-vuotias Antti Muurinen, joka pian ryhtyi myös valmentamaan. Muurisen ensimmäisen pelikauden päätteeksi KontU putosi IV divisioonaan.

Antti Muurinen: "Muistaakseni muutin Kontulaan 1978. Etsin vuokrakotia, mutta en saanut sitä ja Kotikonnuntieltä ostin ensimmäisen asuntoni. Muistaakseni se maksoi 65  000 markkaa. Onneksi sattui olemaan jalkapallomies pankinjohtajana, että sain lainaa. Olin töissä Helsingin sähkölaitoksella, enkä halunnut enää matkustaa pitkälle harjoituksiin. KontUun oli helppo, lyhyt matka ja siellä oli kivoja kavereita. Olin niin intoa täynnä, että kävin kaikki mahdolliset Palloliiton valmentajakurssit."

Muurisen johdolla KontU aloitti nopean nousun.

Muurinen: "Muistan alkuvuosilta yhden sunnuntaiaamun, kun peli oli Rajakylässä ja seisoin siellä miettimässä, että tulevatko pelaajat paikalle. Se oli vähän sellainen Kontula-meininki. Ne pojat osasivat juhlia mutta piru vie että ne osasivat harjoitellakin. Minä olin vähän kuin pukki kaalimaan vartijana, olin vain vähän vanhempi kuin he. Ne kundit olivat ihania ihmisiä, vaikka viikareita. Se oli upea ryhmä."

Lahjontayritys Hyvinkäältä

Syksyllä 1985 KontU taisteli jo noususta Ykköseen ja voitti 15.9.1985 kotikentällään Hyvinkään Apollon, jota vahvisti entinen maajoukkuetähti Atik Ismail. Rankkasateesta huolimatta peliä seurasi HS:n mukaan 3  499 maksanutta katsojaa, "ja kun kaupungin aita-apuraha ei ole ehtinyt vielä vaikuttaa eli katsomoon pääsee pommarilla puolelta kuin puolelta, niin arvioitu katselijamäärä ylitti varmasti 4  000".

Seuraavalla viikolla KontUn joukkueenjohtaja Jaakko Vasara ja valmentaja Muurinen saivat soiton toimittajaksi esittäytyneeltä henkilöltä, joka tavoitteli joukkueen maalivahtia Ari Ahoa.

Todellisuudessa soittaja oli Raimo Perälahti, joka oli KontU–Apollo-ottelun jälkeisenä päivänä jättänyt eroanomuksensa Apollon johtokunnan jäsenyydestä. Perälahti ilmestyi pian Ahon työpaikalle ja tarjosi Palloliiton kurinpitovaliokunnan myöhemmin tekemän päätöksen mukaan Aholle 25  000 markkaa, jos tämä varmistaisi KontUn häviöt kahdessa viimeisessä pelissä. Aho ilmoitti asiasta eteenpäin ja Palloliitto määräsi Perälahdelle viiden vuoden toimitsijakiellon sekä Apollolle 25  000 markan sakot.

Seuraavalla ottelukierroksella KontU varmisti nousunsa Ykköseen, kun se voitti kotikentällään Hongan 5–1.

Kohti karsintoja

Seuraavaksi kaudeksi KontUun liittyi uusi maalivahti, Juha Korhonen.

Juha Korhonen: "Pikkulapsena olen asunut Toukolassa, mistä muutimme Jakomäkeen 1970-luvun alussa, kun menin neljännelle luokalle. Jakomäessä asustelin pitkään, kunnes muutin 1984 Vesalaan, Muurisen Antin viereen, vaikka en sitä silloin tiennytkään. Futiksen aloitin KäPassa, sitten pelasin HPS:ssä, Klubissa ja HIFK:ssa, kunnes 1985 mietin jo kenkien laittamista naulaan, kun olin jo 23. Yliopistoporukoissa Seppo Pankka ja Jouko Vuorela olivat pelanneet minun kanssani, ja sitä kautta juttelin Antti Muurisen kanssa. Vesalasta oli Kontulan kentälle lyhyt matka, se helpotti paljon elämää. Suurin osa porukasta oli elänyt nuoruutensa Kontulassa. Meitä uusia tuli muutama, mutta mekin olimme lähiseudulta. Se oli kiva porukka, ja pelitkin lähtivät kulkemaan. Yhtäkkiä alkoi näyttää siltä, että karsinnat häämöttävät."

Voltti ja Jokke

KontUn pelaajista Jan Kajander tunnettiin laajalti lempinimellä Voltti. Se viittasi hänen mahtavanmittaisiin sivurajaheittoihinsa, jotka lähtivät puolivoltista.

Jan Kajander: "Me muutimme Kontulaan 1968, kun olin 6-vuotias. Asuimme siinä kuuluisassa pikku-Tukholmassa, Leikkikuja viidessä. Pelasin SuMussa (Suurmetsän Urheilijat) aina A-junnuikäiseksi asti ja sitten vaihdoin KontUun 1981. Olin yli-ikäisenä siinä jengissä, jolla voitimme SM-pronssia A-junnuissa. Minulla on telinevoimistelutausta, harrastin sitä pitkään sivulajina. Kerran olimme vetelemässä Hännisen Jallun kanssa, kun hän kertoi nähneensä jostain, että Jenkeissä joku oli tehnyt puolivolttiheiton. Kokeilimme sitä saman tein. Jumankauta se lähti kuin lingosta, ja kerroimme Antille. Vastustajien veskarit olivat ihan kusessa, koska välillä pallo lähti kaaressa, välillä laakana ja siihen tuli kierrettäkin. Kerran teimme maalin Grania vastaan, kun kaikki vastustajat olivat kerääntyneet maalille ja heitinkin vain tavallisen heiton. Seppo Pankka pääsi tekemään aivan vapaasti."

:

Muurinen: "Se oli niin näyttävä. Jo se vauhdinotto."

Joukkueen kenties tärkein yksittäinen pelaaja oli hyökkääjä Vuorela.

Muurinen: "Joukkueeseen kohdistui jo tuolloin painetta, kun Vuorelan Jokkea kosittiin muualle. Muistan kun hän oli alasarjapelaajana Maajoukkue–Lehdistö-ottelussa Lehdistön joukkueen kärjessä, eivätkä maajoukkuepelaajatkaan saaneet häntä kuriin."

Vuorela: "Ihan pikkulapsena asuin Kolmannella linjalla, ja 1967 muutimme Kontulaan. Menin Vesalan kansakouluun, ja sen jumppasalissa pidettiin KontUn treenejä. KontUlla oli tosi hyvä ikäluokka 1964 syntyneissä, ja sen ympärille rakentui 1962–1965 syntyneiden ikäluokista parhaat pelaajat. Olimme frendejä snadista asti, meillä oli tosi hyvä yhteenkuuluvuuden tunne. Emme vain pelanneet vaan hengasimme vapaa-aikanakin."

Muurinen: "Meillä oli mieletön joukkuehenki ja yhtenäisyys."

Salasuo: "Pelaajien ja pikkujamppojen suhde ei ollut nykyisen etäinen, vaan jengi tunsi pelaajat ja niiden faijat. Pelaajat olivat ihan oikeasti osa sitä yhteisöä, siellä kasvaneita."

Kalevi Sorsa löi päänsä

KontUlla oli ensimmäisellä kaudellaan Ykkösessä jopa mahdollisuus suoraan sarjanousuun, mutta syyskuun puolivälissä kotinurmella kärsitty 1–2-tappio Lahden Reippaalle kaatoi haaveet sarjataulukon ykköspaikasta.

Ensimmäinen karsintapeli Kemiä vastaan alkoi lauantaina jo kello 11, sillä KontUn maalivahti Juha Korhosen häät olivat alkamassa kello 14.

Korhonen: "Se varmaan vähän sekoitti kuvioita. Oli ollut tarkoitus, että häät ovat pelien päättymisen jälkeen, mutta kun KePS meni Suomen cupissa loppuotteluun, karsintapelit siirtyivät."

Kentän laidoilla tungeksi ennätykselliset 5  576 katsojaa. KontUn pelaajat olivat keskittyneet peliin yöpymällä hotellissa ja saapuivat Kontulaan linja-autolla.

Muurinen: "Tunnelma oli ihan mieletön jo sinne tullessa. (Ravintola) Kolmospesä oli ollut täynnä, ja se oli vauhdittanut mielialoja."

KontU meni johtoon 21. minuutilla, kun Jan Kajander puski veljensä Mikaelin keskityksestä 1–0.

–  Voltti Kajander puskee Kontulan 1–0-johtoon, toimittaja Pentti Salmi selosti otteluraportissaan Urheiluruudussa.

Kontulan kotiyleisö oli tunnettu äänekkyydestään, ja johtomaalin myötä katsojat olivat revetä liitoksistaan.

Antti Kalliomäki, pääministeri Kalevi Sorsan poliittinen sihteeri: "Istuimme Kalevin ja Jacob Södermanin kanssa sellaisen katoksen alla, ja kun maali tuli, Kalevi innostui ja pomppasi pystyyn mutta löi päänsä katokseen. Ei hän pyörtynyt mutta rauhoittui kyllä."

Salasuo: "Tunnelma oli ihan huikea. Tai ainakin minulle on jäänyt mielikuva siitä, että Kontulan katsojat olivat fanaattista kotiyleisöä. Nykyisesti poikkeaa se, että siellä olivat myös ostarin kulmien kundit. Heidän huutelunsa tuomittaisiin nykyään vihapuheena tai rasismina. Minun korvissani se oli hölmöä mutta ei loukkaavaa, tyyliin tuomari on seepra tai hanki rillit."

Kajander: "Ensimmäinen puoliaika oli ihmeellinen. Meille tuli nopeasti sellainen tunne, että olemme ihan ylivoimaisia, että ne olivat aivan kusessa meidän kanssamme. Liikuimme ja otimme ylhäältä kiinni, kun taas heistä näki hermostumisen."

"Se on lopun alkua, kun alkaa odottaa loppua.

Hiukan ennen puoliaikaa erotuomari Simo Ruokonen määräsi pallon rangaistuspilkulle. Jos Jan Kajanderin veto olisi mennyt maaliin, KontU olisi mennyt 2–0-johtoon. Mutta KePSin maalivahti Ilkka Siitonen poimi hänen vetonsa vasemmasta alanurkasta.

Kajander: "Meillä oli ollut sillä kaudella ongelmia pilkkujen kanssa. Olin aikaisemmilla kausilla vetänyt rankkareita ja aina sisään, mutta en sillä kaudella. Viimeisissä treeneissä pidimme pilkkukilpailun ja minä voitin sen, ja niin sain kunnian vetää. Ei se veto ihan huonosti lähtenyt, mutta hän aavisti ihan tarkkaan. Vähän kovempi veto olisi ehkä mennyt. Mutta ei meille tullut sellaista tunnelmaa, että tämä meni tähän. Puoliajalla oli hyvä fiilis."

Muurinen: "Siinä olisi varmaan ollut naks Kemin nimekkäällä porukalla. Uskon, että jos se veto olisi mennyt sisään, KontU olisi noussut. Juttelin tuntemieni Kemin pelaajien kanssa, ja he sanoivat, että heiltä olisi mennyt kaula katki."

52. minuutilla KePSin Kari Gullsten tasoitti pelin, mutta kaksi minuuttia myöhemmin Jouko Vuorela vei KontUn taas johtoon komeasta vapaapotkukuviosta. Jari Laitinen nosti pallon Kemin muurin yli, ja muurin taakse spurtannut Vuorela puski kontulalaiset 2–1-johtoon.

Vuorela: "Se oli meidän eka maalimme sillä vaparikikalla, jossa Hännisen Jallu siirsi ja Laitisen Jartsa neppasi muurin yli minulle. Sitä oli aiemmin yritetty varmaan kymmenen kertaa onnistumatta. Siitä tuli pukukoppiläppä: kun sovimme etukäteen, että yritämme sitä, kaikki naureskelivat, että laitetaan yksi vapari hukkaan. Ja kauden tärkeimmässä pelissä se onnistui."

Tässä vaiheessa näytti siltä, että voitto olisi KontUn käsissä. "Ottelu oli täysin Kontulan hallinnassa, sillä Vuorelan nopeus tuotti suunnattomia vaikeuksia Kemin puolustukselle", HS kuvasi pelin kulkua 2–1-tilanteessa.

Söderman: "Pallo tuli meidän katoksemme alle, ja KontUn toppari tuli hakemaan palloa sieltä. Hän kysyi meiltä kelloa, ja sanoin, että älä kysy kelloa, pitää pelata loppuun asti. Vanhana jalkapallomiehenä tiedän, että se on lopun alkua, kun alkaa odottaa loppua."

"Hän on kätellyt pääministerin"

78. minuutilla KePS tuli tasoihin, kun pallo kimposi kulmapotkun jälkitilanteessa Keith Armstrongin polvesta KontUn maaliin. Neljä minuuttia myöhemmin KontUn Petri Koskinen kaatoi Seppo Hosion, joka laukoi pilkulta kemiläisjohdon 3–2. Jouko Vuorela tasoitti vielä, mutta pari minuuttia ennen loppua Keith Armstrong survoi 4–3-maalin kemiläisille.

Vuorela: "Pelasimme tosi hyvän matsin, mutta heillä oli maajoukkuekapteeni Jukka Ikäläinen, Notts Countyssa vielä edellisellä kaudella pelannut Aki Lahtinen ja Keith Armstrong. He olivat maalin verran kokeneempia."

Korhonen: "Molemmilla oli mahdollisuutensa, mutta Kemi oli sen verran kokeneempi, että se ratkaisi. En mennyt pelin jälkeen koppiin, vaan suoraan häihin. Itseäni harmitti eniten, että siinä tuli niin paljon maaleja."

Vuorela: "Tunnelmat kopissa olivat sekavat. Kemi oli nimekäs porukka, ja tiesimme pelanneemme suht jees, mutta häviö harmitti. Isoissa peleissä on aina sellainen jännitys, että miten pärjätään. Tiesimme pärjänneemme, mutta silti hävinneemme."

Muurinen: "Valmentajana oppii ajattelemaan siten, että mennyt on mennyttä, eikä sitä pidä jäädä märehtimään. Me olimme saaneet pienen tuntuman, että meillä on mahdollisuus. Muistan, että kun lippukassaa lähdettiin viemään, mietittiin, että pitääkö ottaa turvamies mukaan, se oli niin iso summa."

Söderman: "Kun lähdimme pelin jälkeen kohti autoa, pelaajavirta kulki meidän edellämme. Yksi pelaajista kätteli Kalevi Sorsan, ja Sorsa sanoi hänelle jotain ystävällistä. Myöhemmin tapasin lähiravintolan portsarin, joka kertoi, että pelaaja oli tullut oluelle ja huutanut, että hän on kätellyt pääministerin. Esikaupungin ja herrasväen ero oli silloin valtava."

"Nyt ajattelen, että hyvä näin"

Viikkoa myöhemmin Kemi voitti kotikentällään toisen osaottelun 3–2 ja piti sarjapaikkansa yhteismaalein 7–5. HS ennakoi silti, että ”Kontula on tulevaisuudessa kova joukkue pääsarjassa”.

Vuorela: "On vaikea sanoa, miten karsinnassa olisi käynyt, jos Janin rankkari olisi onnistunut. Se oli kuitenkin kaksiosainen karsinta, ja toisessa pelissä Kemi vei meitä täysin ensimmäiset 30 minuuttia. Olimme 0–3 häviöllä."

Korhonen: "En tiedä, miten meillä olisi resurssit riittäneet mestaruussarjassa. Me olimme nousseet alhaalta, kellään ei ollut mestikakokemusta. Silloin se harmitti, mutta nyt ajattelen, että hyvä näin."

Muurinen: "Tietysti on niin, että kaikki olisi pitänyt tulla nopeasti uusiutuvaksi, ja olisimme tarvinneet uusia tukijoita. Meillä ei ollut palkanmaksua, pelkkiä kulukorvauksia. Liigajoukkueelta vaaditaan taloudellisia valmiuksia, joita meillä ei silloin ollut. Pakko myöntää, että nousijan osa ei olisi ollut helppo."

Söderman: "Jos Itä-Helsinki olisi saanut mestikajengin ja se olisi pidetty siellä muutaman vuoden, Itä-Helsingin jalkapallo olisi ihan eri kantimissa. Mutta Keke (Armstrong) ratkaisi sen."

"Kohtuutta kovempaa rähinää"

Seuraavalla kaudella, 1987, KontU tavoitteli jälleen nousua pääsarjaan, mutta jäi Ykkösessä kolmanneksi. Suomen cupissa KontU eteni neljän parhaan joukkoon, mutta kauden suurimman huomion herätti kolmen KontUn pelaajan kesäinen vierailu Juuassa paikallisen isäntäseuran 30-vuotisjuhlaottelussa.

"Alkoholia nautittiin, aitaa kaadettiin kesämökillä, naapurien katiskoita aiottiin saalistaa ja muutenkin pidettiin kohtuutta kovempaa rähinää", HS kertoi asiasta 14. heinäkuuta 1987.

Uutisensa perässä HS oli matkustanut KontUn harjoituksiin. Lehti raportoi, että KontUn jalkapallojaoston puheenjohtaja Kimmo Jokisalo oli pitänyt pelaajille puhuttelun ja luvannut pelaajille rangaistuksia – pelikieltoa, sakkoja tai seurasta sulkemista. HS kertoi myös, että valmentaja Muurinen oli määrännyt pelaajansa juoksemaan Cooperin testin.

Muurinen: "Siitä tuli kauhea kohu. Olimme kai molempien iltapäivälehtien etusivulla. Kun seuraavana maanantaina jatkoimme harjoittelua, paikalla oli mediaa katsomassa, että rankaisenko minä pelaajia. En usko, että se vaikutti sen kauden pelaamiseemme. Se oli ikävä episodi, mutta jälkikäteen sille naurettiin."

Kauden 1987 jälkeen Jouko Vuorela siirtyi HJK:n liigamiehistöön ja nousi myös miesten maajoukkueeseen. Pääsarjan Kuusysi houkutteli Antti Muurisen päävalmentajakseen.

Vuorela: "Se peli on yksi KontU-ajan muistojeni kärkeä, se oli tämän KontU-ajan huipentuma. Toinen on se, kun voitimme A-junnujen SM-sarjassa Klubin Bolliksella. Tuttujen jätkien kanssa oli kiva pelata ja kehittyä. Pelasin siellä niin kauan kuin menimme eteenpäin. Kun jäimme 1987 kolmanneksi emmekä nousseet, silloin oli se tie käyty loppuun."

Muurinen: "Kun Kuusysi soitti ja tarjosi päätoimista valmentajan paikkaa, vietin unettomia töitä. Ensin otin kaksi kertaa kolme kuukautta palkatonta vapaata sähkölaitokselta, mutta sitten minulle sanottiin, että minulle pitää palkata sijainen, jos en ole töissä. Ammattivalmentajaksi rupeaminen oli vaikea, mutta ihana päätös. Sen KontU-ajan merkitys oli minulle Ihan valtava. Ilman näitä poikia ja KontUa ei minua olisi ikinä kysytty Kuusysiin tai maajoukkueeseen. Minun uraani ei olisi ilman KontUn pohjatyötä. Olen niin ylpeä niistä jätkistä."

"Olen ihan ylpeä"

Seuraavina vuosina liiganousu kangasteli edelleen seuran mielessä, ja joukkuetta vahvistettiin muualta värvätyillä pelaajilla. Kauden 1991 jälkeen KontU putosi Kakkoseen, mutta nousi 1993 takaisin Ykköseen ja pääsi kauden päätteeksi karsimaan noususta liigaan. KontU jäi kuitenkin karsintasarjan viimeiseksi, eikä ole sen jälkeen pelannut liiganoususta.

Salasuo: "Olen jälkeenpäin miettinyt, mitä KontU-ilmiö antoi. Paikallisidentiteetti – ei vain kontulalaisuus vaan itähelsinkiläisyys – määrittyi aivan uudella tavalla. Lähiön omat pojat osoittivat, että täällä pystytään tekemään vaikka mitä, vaikka hiukan särmikkäällä otteella tullaan Kontulasta. Se kuulostaa vähän amerikkalaiselta elokuvakliseeltä, että me pystymme samaan kuin muut, vaikka kulmat ovat kovia. Väitän, että se on ollut merkittävä asia.

Tuollainen ilmiö tapahtuu tietyssä ajassa ja paikassa, eikä se enää toistu samalla mekanismilla, vaikka miten haluttaisiin. Menneiden aikojen asetelmia ei voi siirtää sellaisenaan tähän aikaan."

Vuorela: "Siihen aikaan Kontula tuotiin iltapäivälehdissä esiin malliesimerkkinä siitä, miten lähiörakentamisessa kaikki on mennyt huonosti. Me näytimme, että Kontulassa pärjätään ja että siellä on ihan tavallista porukkaa. Meidän avauskokoonpanostamme noin puolella on korkeakoulututkinto, ja muutkin ovat hoitaneet hommansa."

Muurinen: "Se antoi Kontulasta erilaisen kuvan julkisuuteen. Me annoimme tälle alueelle paljon ylpeydenaihetta."

Kajander: "Liikkuu missä piireissä tahansa, olen ihan ylpeä, kun sanon että olen Kontulasta."

Kiinnostuitko? Klikkaa ja kokeile Digi-Karjalaista 1€ 1 kuukausi