Lauantai, 4.7.2020 
Ulla, Ulpu
Kotimaa

Pyhä-Häkki vie kulkijan suomaisemiin ja vanhan metsän keskelle - metsäsopulikin viihtyy kansallispuistossa

  • Katri Kastikainen-Kivelä
  • Katri Kastikainen-Kivelä
Puolet kansallispuistosta on metsää, puolet suota. Puolet kansallispuistosta on metsää, puolet suota.

Suomen pienimpiin ja vanhimpiin kuuluvassa kansallispuistossa on neljä rengasreittiä.

Pyhä-Häkin kansallispuistossa on Etelä-Suomen komein aarniometsä. Se tarjoaa 400 vuotta vanhoja ikihonkia, menneiden vuosisatojen metsäpalojen jälkiä, Poika-ahon kruununmetsätorpan miljöön ja ainutlaatuista tunnelmaa.

Kun lapsiperhe vierailee Pyhä-Häkin kansallispuistossa, polun varrelta bongataan hieman epätavallisempia asioita: peikon koloja, kilpikonnia ja pöllön pesä. Pystyyn kuivahtaneet kelot ja kilpikaarnaiset männyt saavat myös isomman retkeilijän mielikuvituksen liikkeelle.

Kansallispuisto on pinta-alaltaan melko pieni, vain 13 neliökilometrin kokoinen. Puolet kansallispuistosta on metsiä ja toinen puoli suota.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Soista komeimpia ovat Kotaneva ja Riihineva, joihin pääsee tutustumaan helposti pitkospuita pitkin.

NETTIINpyhahakkiKarjalainen20200528

Pyhä-Häkin luonto on ainutlaatuinen, sillä mahtava aarniometsä kätkee sisäänsä upeiden puiden lisäksi laajan kirjon muun muassa hyönteisiä, lintuja ja myyriä. Yksi mielenkiintoinen sammalikon asukas on Suomessa melko harvinainen myyräeläin, metsäsopuli.

Pystyyn kuivaneet kelot tarjoavat erinomaiset pesintä- ja ruokailuolot monelle lintulajille. Pyhä-Häkin kansallispuiston tunnuseläin on palokärki. Niitä puistossa elelee runsaasti. Myös muut tikkalinnut, kuten käpytikka ja pohjantikka, viihtyvät aarniometsässä hyvin.

Pöllöt ovat tehneet pesänsä tikkojen naputtelemiin koloihin, ja myös eri tiaislajit ovat tuttu näky Pyhä-Häkissä.

Pyhä-Häkin kansallispuistossa on neljä eri mittaista rengasreittiä. Niistä on helppo valita vierailijoiden kiinnostukseen ja kuntoon sopivin reitti. Polut ovat helppokulkuisia ja maasto mukavan vaihtelevaa.

Metsästä saa hyvän kuvan vaivattomasti Mastomäkeä kiertävältä reilun kolmen kilometrin pituiselta polulta. Myös Kotajärven polku sopii koko perheelle. Sen varrella on ikimetsän lisäksi avaria suo- ja lampimaisemia.

Kauniin Kotajärven rannalla on mahdollisuus nauttia eväät keittokatoksessa tai nuotiopaikalla. Kotajärven rantaan on rakennettu laituri uimista varten. Kotajärven patikointireitti on 6,5 kilometriä pitkä.

TESUPyhahakkiPitkospuutKarjalainen20200528 Pyhä-Häkin kansallispuistossa on neljä eri mittaista rengasreittiä. Maasto on vaihtelevaa, ja polut ovat helppokulkuisia.

TESUPyhaHakkiKotajarviKarjalainen20200528 Kotajärven keittokatoksella ja nuotiopaikalla on hyvä levähtää.

Kansallispuistossa saa nauttia aarniometsän tunnelmasta. Männiköt ikipetäjineen ja keloineen ovat usein keski-iältään yli 250-vuotiaita. Iäkkäimmät puuvanhukset ovat syntyneet jo 1500-luvun lopulla, eikä Pyhä-Häkin luontoon ole ihminen juurikaan vaikuttanut.

Kansallispuiston tunnetuimmat nähtävyydet ovat luonnollisesti vanhoja puita. Vanhana isona puuna tunnettu puu on aloittanut elämänsä vuonna 1518 ja on edelleen keloutuneena pystyssä. Sen ympärysmitta on kunnioitettavat 288 senttimetriä ja pituus 26 metriä.

Vanha iso puu on Kotajärven ja Tulijärven rengasreitin varrella, ja sen luokse on helppo poiketa myös Mastomäen reitiltä. Uusi, elävä iso puu on syntynyt 1641 ja valittu nähtävyydeksi vuonna 2006. Se löytyy sekä Mastomäen että Kotajärven ja Tulijärven polun varrelta.

Ikääntyessään männyt muuttuvat kilpikaarnaisiksi, eli kaarna muistuttaa kilpikonnasta tuttua kuviorakennetta. Ei siis ole ollenkaan ihme, miksi kilpikonnat ovat retkeilevien lasten mielissä - varsinkin kun kuvio on pahkan pinnassa.

Kilpikaarna kertoo puun olevan vähintään 200 vuoden ikäinen. Männyt selviytyvät hengissä metsäpaloista paksun kaarnansa ansiosta. Toisinaan runkoon on jäänyt palokoro haavaksi, ja se kertoo metsäpalojen historiaa jälkipolville.

Keväisenä iltana Pyhä-Häkin kansallispuistossa on suorastaan mystinen tunnelma. On tuuletonta ja hiljaista. Tai ei aivan hiljaistakaan. Mieleen tulee kävely trooppisessa metsässä muutamia vuosia aiemmin.

Palokärki on Euroopan suurin tikka - ja myös kuuluvin. Palokärki rummuttaa kumeasti puun runkoon. Samalla se huutelee kiihtyvän vihellyssarjan kvi-kvi-kvi tai kui-kui-kui-kui. Jossain koputtelee tikka, ja toisaalla visertää jokin pikkulintu. Kimalainenkin surahtaa ohitse. Pyhä-Häkin kansallispuiston retkestä on nauttinut koko perhe.

TESUPyhaHakkiopasteetKarjalainen20200528 Opasteet ovat hyvät.

Pyhä-Häkin kansallispuisto

Perustettu 1956 samaan aikaan kuin kuusi muuta kansallispuistoa.

Viime vuonna kansallispuistossa kirjattiin 19 400 käyntiä.

Sijaitsee valtatie 4:n länsipuolella, Jyväskylästä 85 kilometriä luoteeseen. Puiston läpi kulkee Saarijärvi-Viitasaari-maantie (nro 6510).

Suomen neljänneksi pienimmän kansallispuiston pinta-ala 13 neliökilometriä.

Nimi tulee alueelle 1500-luvulla asettuneen Mauno Häkkisen sukunimestä.

Soveltuu kaikenikäisille. Helppokulkuiset polut mutta ei liikuntaesteisten palveluita.

Leiriytymiseen suositellaan Tulijärven laavua.

Poika-ahon kruununmetsätorppa toimii keväisin ja syksyisin vuokratupana. Kesäisin se on lammaspaimenten käytössä. Historiallinen torppa on perustettu 1854.

Noin 30 kilometriä merkittyjä reittejä. Neljä rengasreittiä: Tulijärven polku 17 kilometriä, Kotajärven polku 6,5 kilometriä, Mastomäen polku 3,2 kilometriä ja Riihinevan polku 1,4 kilometriä.

Retkeile vastuullisesti. Tutustu kansallispuiston sääntöihin.

Kiinnostuitko? Klikkaa ja kokeile Digi-Karjalaista 1€ 1 kuukausi