Lauantai, 4.7.2020 
Ulla, Ulpu
Kotimaa

Kolumni: Vietettiin perinteisin menoin

  • Aki Jörgensen
  • Anniina Louhivuori

Perinteitä ajatellaan pikemminkin juhlana kuin arkena, vaikka arki on täynnä perinteitä, kirjoittaa Aki Jörgensen.

Perinteinen hengityssuojaimien suodatinkangas.

Perinteiset pikamuotiketjut. Perinteinen some.

Nämä ovat aitoja esimerkkejä lehtijutuista. Sana perinteinen lipsahtaa meiltä toimittajilta helposti yhteyksiin, joista pitkät perinteet ovat kaukana. Ainakin jos perinteisellä tarkoitetaan perittyä tapaa tai tietoa.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Arkikielessä perinteisellä tarkoitetaankin usein arkisuutta. Ei vain ikiaikaisesti toistuvaa tapaa, vaan toistuvaa tavanomaisuutta.

Suojaimien suodatinkankaille ei ole isoäidiltä perittyä kudontaohjetta, mutta suojainten asiantuntija tietää kyllä, millaista kangas tavallisesti on.

Perinteisesti perinteitä ajatellaan pikemminkin juhlana kuin arkena. Jouluaattona monelle on tärkeää noudattaa perinteistä kaavaa aamusta iltaan.

Aamu- ja iltatoimet toistuvat kylpyhuoneessa samojen kaavojen mukaan myös vuoden muina päivinä, mutta harva puhuu niistä perinteinä.

Todellisuudessa arki on täynnä perinteitä. Lakanat laskostetaan vanhemmilta opittuun tapaan. Perjantaina syödään aina pizzaa.

Puheessa leimataan usein perinteiseksi se, minkä puhuja katsoo edustavan mennyttä ja toivottavasti taakse jäävää.

Jos yrityksen viestinnässä puhutaan perinteisistä tuotteista, tarkoitetaan yleensä kilpailijoiden tuotteita. Yrityksen omien tuotteiden annetaan ymmärtää olevan toisenlaisia, siis parempia.

Toisaalta perinteiset karjalanpiirakat menevät paremmin kaupaksi kuin tavalliset karjalanpiirakat. Eikä kukaan voisi väittää perinteistä haukkumasanaksi hiihtoladulla.

Poikkeusoloissa perinteetkin murtuvat.

Suvivirttä ei lauleta täydessä liikuntasalissa. Vakiovierailut tutuilla kesäfestareilla katkeavat festarittomuuteen. Koronaviruksen kesänä edes juhannusta ei välttämättä vietetä perinteisin menoin.

Ehkä syntyy uusia perinteitä. Se voi olla hyväkin asia, sillä joskus perinteistä pidetään kiinni, vaikkei niistä edes pidettäisi.

Muutoshetket ovat muutenkin perinteiden taitekohtia. Oma vuodenkiertoni on vasta sopeutumassa isyyteen.

Itse asiassa uusia perinteitä syntyy helposti. Teepä kahtena vuonna samaan juhlapöytään samaa jälkiruokaa, niin kyllä sitä odotetaan jo kolmantenakin vuonna. Jos nimittäin herkusta tykättiin.

Epäonnistuminenkin saattaa lipsahtaa perinteeksi. Suuria ihmisiä ovat joukossamme he, jotka eivät ole perinteisesti epäonnistuneet missään. Silloinhan he ovat oppineet jotain (tai lakanneet yrittämästä samaa).

Viisautta on huomata, että Juhla Mokkakin tehdään perinteitä kunnioittaen.

Ei siis välttämättä perinteitä noudattaen.

Aki Jörgensen on Sunnuntaisuomalaisen toimittaja.

Kiinnostuitko? Klikkaa ja kokeile Digi-Karjalaista 1€ 1 kuukausi